Maanantaina koin elämäni tehokkaimman treenisession Ornellan kanssa. Kuin salama kirkkaalta taivaalta tajusin, että haastavan opettelun vastineeksi täytyy tehdä välillä jotain helppoa ja runsaasti palkitsevaa. Tai no ehkä tarkemmin ottaen tuo ymmärrys tehokkaan treenin rakentamiseen vaati 2 ja puolivuotta kisaamista, tai sitten 6 ja puolivuotta ensimmäisen oman koiran, sekä 3 vuotta toisen koirani kanssa koirankoulutuksen opiskelua Ai niin ja 1 vuoden siskon koiran kanssa treenamista. No aivan ensimmäinen oivallus tuli varmaankin -97 äitini kääpiöpinsereiden Millin ja Paronin aikaan, mutta en halua laskea niitä silloin tällöin puuhasteluja. Suurimman osan oivalluksista olen kuitenkin kokenut agilityn parissa viimeisen kahden vuoden aikana. Hauskaahan tässä agilityssa on se, että laji kehittyy koko ajan ja aina on uutta opittavaa.

Maanantai-illan treenissä pääsin Ornellan kanssa seitsemän esteen ratapätkään, jossa puomille tultiin vauhdilla ja sen jälkeen 90 asteen käännös umpikulmaan kepeille. Targettiasento löytyi heti ja vauhtiakin alkoi olla. Koko treenin aikana sain läpikäytyä nenäkosketuksen kaikille kontaktiesteille. Vaikein este on A-este, mutta toistojen myötä varmuus ja nopeus lisääntyvät. Ornellan kanssa olen oikeastaan hieman muokannut alkuperäistä opetusohjelmaa, sillä tajusin, että en voi edetä uudelleen koulutuksessa aivan samalla tavalla mitä “tuoreen” koiran kanssa tekisin. Aiemmin Ornellan on täytynyt vain pysähtyä kontaktille (ei 2o2o asentoon), joten luonnollisesti kokonaisuudessa 1/10 suorituksista oli vielä pysähdyksiä ja 5/10 suorituksissa hidas lähestyminen nenäkosketusasentoon. Nopeiden suoritusten osuus oli siis 40%. Voimakkaiden vahvisteiden ansiosta kuitenkin nopeiden suoritusten osuus kasvaa ja kasvaa. Edellisellä kerralla hallissa nopeita suorituksia oli ehkä 10%. Jep, siitä treenistä olisi voinut tehdä äläikinäteenäin -opetusvideon.

Tänään otin kotona yhteensä kahdeksan toistoa puomin leikkialastulolla. 6/8 suorituksesta olivat nopeita eli se tekee 75%. Kotona tietenkin onnistumisprosentti on suurempi vähäisempien häiriöiden takia. En ole suinkaan tässä vertailussa kompastumassa mihinkään kylläsekotonaosaa -ilmiöön. Häiriötreeni on kaiken A ja O. Kohta sitä osataan yhtä hyvin kentilläkin