Maanantaina koin elämäni tehokkaimman treenisession Ornellan kanssa. Kuin salama kirkkaalta taivaalta tajusin, että haastavan opettelun vastineeksi täytyy tehdä välillä jotain helppoa ja runsaasti palkitsevaa. Tai no ehkä tarkemmin ottaen tuo ymmärrys tehokkaan treenin rakentamiseen vaati 2 ja puolivuotta kisaamista, tai sitten 6 ja puolivuotta ensimmäisen oman koiran, sekä 3 vuotta toisen koirani kanssa koirankoulutuksen opiskelua 
Ai niin ja 1 vuoden siskon koiran kanssa treenamista. No aivan ensimmäinen oivallus tuli varmaankin -97 äitini kääpiöpinsereiden Millin ja Paronin aikaan, mutta en halua laskea niitä silloin tällöin puuhasteluja. Suurimman osan oivalluksista olen kuitenkin kokenut agilityn parissa viimeisen kahden vuoden aikana. Hauskaahan tässä agilityssa on se, että laji kehittyy koko ajan ja aina on uutta opittavaa.
Maanantai-illan treenissä pääsin Ornellan kanssa seitsemän esteen ratapätkään, jossa puomille tultiin vauhdilla ja sen jälkeen 90 asteen käännös umpikulmaan kepeille. Targettiasento löytyi heti ja vauhtiakin alkoi olla. Koko treenin aikana sain läpikäytyä nenäkosketuksen kaikille kontaktiesteille. Vaikein este on A-este, mutta toistojen myötä varmuus ja nopeus lisääntyvät. Ornellan kanssa olen oikeastaan hieman muokannut alkuperäistä opetusohjelmaa, sillä tajusin, että en voi edetä uudelleen koulutuksessa aivan samalla tavalla mitä “tuoreen” koiran kanssa tekisin. Aiemmin Ornellan on täytynyt vain pysähtyä kontaktille (ei 2o2o asentoon), joten luonnollisesti kokonaisuudessa 1/10 suorituksista oli vielä pysähdyksiä ja 5/10 suorituksissa hidas lähestyminen nenäkosketusasentoon. Nopeiden suoritusten osuus oli siis 40%. Voimakkaiden vahvisteiden ansiosta kuitenkin nopeiden suoritusten osuus kasvaa ja kasvaa. Edellisellä kerralla hallissa nopeita suorituksia oli ehkä 10%. Jep, siitä treenistä olisi voinut tehdä äläikinäteenäin -opetusvideon.
Tänään otin kotona yhteensä kahdeksan toistoa puomin leikkialastulolla. 6/8 suorituksesta olivat nopeita eli se tekee 75%. Kotona tietenkin onnistumisprosentti on suurempi vähäisempien häiriöiden takia. En ole suinkaan tässä vertailussa kompastumassa mihinkään kylläsekotonaosaa -ilmiöön. Häiriötreeni on kaiken A ja O. Kohta sitä osataan yhtä hyvin kentilläkin 
Ornella on nyt treenannut kahdeksan päivää nenäkosketusta targettiin hyvällä menestyksellä.
Päivä 1 Targetti kädessä.
Päivä 6 Targetti kokonaan lattialla ensimmäistä kertaa.
Päivä 8 Käskysanan lisääminen. Nyt Ornella osaa hakeutua nenäkosketusasentoonsa minun edessä, takana ja molemmilla sivuilla. Itse seison, enkä enää istu lattialla vieressä ollenkaan.
Nyt pysyttelen päivän kahdeksan kaltaisessa vaiheessa kunnes Ornella sisäistää vihjeeni targettiasentoon. Seuraava vaihe on sitten nenäkosketuksen siirto meidän pienelle puomin alastulolle. Lisää raporttia kun siirrymme seuraavalle tasolle treenissä.
Päivän 4 treeniä: targetti kädessä (kuva: Janita Tokola)
BTW Nilla aloitti myös menestyksekkäästi nenäkosketuksen treenaamisen. Tulossa postaus Nillan läpimurrosta 
Ornellan kanssa olen naksutellut lähes siitä asti kun sain tämän ihmepakkauksen kotiini, siis Ornellan, vaikka onhan naksutinkin aikamoinen ihmeiden tekijä taikka sitten erittäin tieteellinen vekotin. Oma vähäinen tietotaito naksutinkouluttamisesta ja koiran oppimisen perusasioista kuitenkin aiheutti vähäisen klikkerin käytön. Nyt minusta tuntuu, että olen viimein oivaltanut tyhjentävästi kyseisen koulutusmenetelmän!
Tällä viikolla Ornella on jatkanut opiskeluaan nenäkosketus targettiin -aiheesta ja peruuttamisesta. Hömpöttelytemppuna olemme opiskelleet ahkerasti tossujen tassuihin laitoa On kerrassaan ihanaa katsoa kun Ornella tarjoaa osaamiaan asioita rohkeasti ja innokkaasti. Ikävä myöntää, mutta aiemmin kun avustin Ornellaa aina käsilla, että sanoilla ja tiukka pipo päässä asenteella “Nyt pitää tulla hyviä tuloksia sama mitä treenataan tai missä kisataan!“, jouduin kokemaan Ornellan sulkeutumisen kokonaan muutaman kerran. Nyt koiran oppimisen perussäännöistä satakertaa viisaampana ei koirissani ole epäilyksen hiventäkään treenatessa
Seuraavat haasteet asetin itselleni saavutettavaksi seuraavaksi: Ornella - täydelliset kolme kontaktisuoritusta, Nilla - hyvät juoksukontaktit ja lähdössä istuminen. Aikarajaa en aseta, sillä tiedän, että treenaan joka tapauksessa säännöllisesti, kun minulla on käytössä tarvittavat välineet ja hyvä suunnitelma! Treenin tulokset tulevat näkyviin kun ovat tullakseen. Haastavinta tulee olemaan Nillan juoksukontaktien kanssa, sillä niissä ei ole mitään selkeää toimintakaavaa, toisin kuin Ornellan tulevissa kontakteissa. Toki bumperit ohjaavat rytmittämään alastulon niin, että tassut osuvat kontaktille ja yritän vahvistaa alas asti juoksemista parhaani mukaan. Täytyy vain ottaa selkeä sääntö, että pomppimiset ja syöksyt kontaktiesteillä kuuluvat ei kannattaviin tekoihin = niistä ei seuraa palkkaa. Jos tietää miten paljon Nilla rakastaa syömistä ja agilitya niin ymmärtää miten tärkeää Nillasta on saavuttaa palkka Lopuksi täytyy siteerata kuukauden ajatusta ja vanhaa sanontaa:
Nothing is impossible. Some things just take more time to achieve.
- Unknown
Violence begins where knowledge ends
Omat maailman parhaat muskelimimmini
Eilen koin mieluisen yllätyksen, kun pääsin treenaamaan peruutuspaikalle Tupokseen. Treenikerta olikin jälleen kerran erittäin hyödyllinen. Nilla pääsi jatkamaan bumperin avulla juoksukontaktitreeniä ja saimme aivan uuden haasteen kevättalvelle. Lisäksi kerrattiin muutama päällejuoksu hypyillä. Kokonaisuudessaan treeni vei taas himpun verran eteenpäin ja voin olla tyytyväinen Nillan yritteliäisyyteen ja intoon oppia uutta.
Tarkemmin tarkasteltuna ohjaan Nillaa lähes poikkeuksesta edestä kontakteilla. Kuinkas sitten kävikään, kun ohjaaja laitettiinkin parkkiin puomin puoleen väliin ja koiran piti jatkaa täysiä eteen ja alas. Hups keikkaa! Nillalla jäikin käsijarru päälle ja vauhti hidastui pompahtelevaksi laukaksi, joka oli kuin rallattelua kukkaniityllä kauniina kesäpäivä konsanaan. No ei hätä ole tämän näköinen. Treenaamisesta se on vain kiinni. Nyt bumperin avulla voin treenata minkälaisia hienouksia tahansa.
Hyvin nukutun (vaikka ei niinkän pitkän) yön jälkeen idea kotiläksyn toteuttamisesta oli kristallin kirkkaana mielessäni. Ensitöikseni viritin pienen treenilaudan, joka yrittää esittää lyhyttä puomin alastuloa. Nillaa varten kyhäsin kotikutoisen bumperin ja Ornellaa varten otin targetin esille.
Ensimmäisen treenisession jälkeen voin todeta, että kyllä kannatti. Nyt voin tehdä niitä toistoja, joita molemmat kääpiöt kaipaavat oikeasta kontaktin suoritustavasta. Miten se nyt menikään. “Jotta oppisi uuden asian niin, että se tulee selkärangasta, on tehtävä 1000 toistoa”, totesi eräs ratsastuksen opettaja. Itse kotiläksyyn voin paneutua, kun molemmat koirat ovat tottuneet menemään sohvaa vasten nostetun laudan täysiä ja innolla.
Kotiläksy itsessään oli opettaa Nilla kääntymään kontaktilta poispäin putkeen, vaikka minä olisin vasta kontaktiesteen puolessa välissä. Poispäinkäännön Nilla osaa, mutta putkiin kyseistä käskyä en ole ikinä ennen käyttänyt, saatika sitten antanut seuraavaa käskyä ollessani Nillan takana kontaktilla. Nyt on sitten aika siirtyä eteenpäin ja ottaa uusi haaste vastaan!
Nettitikku tuli viimein ja jopa toimii, joten blogi aktivoituu jälleen
Viime viikolla Ornella aloitti kaksi uutta lajia, sekä jäljen, että haun ja lisäksi olemme treenanneet esine-etsintää.
Jälki
Jälkeen Ornella syttyi todella hyvin ja vetää sen verran, että valjaat on pakko ostaa. Nyt kahden makupalajäljen jälkeen nenänkäyttö alkaa olla jo melko hyvää. Viimeisimmän jäljen pituus oli 10m.
Esine-etsintä
Esine-etsinnän alkeita Ornella aloitti jo 1,5 vuotta sitten, mutta sen kummemmin emme olleet ehtineet lajiin perehtyä. Viime torstaina Ornella pääsi pitkästä aikaa esine-etsintään. Paikkana oli verstas ja esineenä sukka. Hienosti Omppu muisti mitä sen pitää tehdä ja yritteliäisyyttä löytyi. Perjantaina treenasin sisätiloissa ja vahvistin esineen tuomista minulle. Ilokseni Ornella alkoi uusia haasteita saadessaan käyttää selvästi nenäänsä esineen löytämiseen!
Agility
Perjantaina Raaheen tultuani suuntasin illalla Käpikselle treenaamaan agiliitoa. Nillalla ja Ornellalla oli hyvä draivi päällä ja yhteistyö pelasi. Molemmat ottivat myös keinun kontaktin oikein mallikkaasti!
Toko
Tokoa Ornella on treenannut maanantaista torstaihin joka päivä. Seuraamisessa kontakti ja paikka on parantunut huomattavasti. Nyt vain pitää saada tarkkuutta lisää, mutta samalla pitää huolta, ettei viretila tai motivaatio laske. Häiriötreeniin täytyy myös alkaa panostaa.
Nyt kun minulla on jälleen läppärillä netti, voin alkaa taas kirjoittamaan viikottaisia tokopostauksia
Kommentit (0) 
