Kommentit (0)

By Jenna, 22/05/2010

Olen häkeltynyt, ihmeissäni, tyytyväinen ja olo on epätodellinen. Voiko näin pienestä asiasta olla näin iloinen?  Tuntuu, että olen koiran koulutuksessa harpannut tai jopa loikannut reilusti eteenpäin.  Se harjoittelu alkoi tammikuussa varsinaisesti. Itsenäisesti hankittua lisätietoa etsin jo viime vuoden elokuussa. Viime torstaina se sitten tapahtui. Nilla istui (juu luit aivain oikein), siis ISTUI lähdössä ja minä käppälilin vastaan ottaamaan hypyn taakse! Muistaakseni alkuvuodesta sanoin koutsillemme Minnalle, että kyllä kesällä Nilla pysyy lähdössä. Se oli tavoite. Pelkäsin, että tavoite ei täyty, sillä viime aikoina ajatukset ovat olleet kaukana agikentistä. Kuitenkin ne pienet muutokset kaikessa treenamisessa ja arkielämässä tekivät tehtävänsä ja meidän lentävät lähdöt ovat muuttumassa kohti hallittua lähtökäyttäytymistä Too good to be true!

29. tammikuuta kirjoitin meidän lähtökäyttäytymisestä postauksen Ongelmista opitaan.  Tiesin, että meidän projekti tuottaa tulosta, mutta näin laajoja vaikutuksia en osannut odottaa. Joko mainitsin, että tämän treenin vaikutukset näkyvät, jopa kontaktisuorituksissa asti? Olen onnistunut opettamaan minun 6,5 vuotiaan koiran, jota on treenattu ties millä metoideilla ja opittu enimmäkseen kantapään kautta,  oppimaan. Koira, joka on pennusta lähtien viety nakin perässä ohjaten joka paikkaan ja varottu epäonnistumisia, on muuttunut koiraksi, joka uskaltaa yrittää ratkaista itse sille annettua tehtävää lannistumatta epäonnistuneista yrityksistä! Miilaik!

Lähtöongelmat, sekä muut epäkohdat esteosaamisessa ja muissa agilityn osa-alueissa luovat stressiä koiralle kisaradalla. Oma tavoitteeni on vähentää Nillan stressitasoa ja luoda sille miellyttävä työskentely-ympäristö. Siksi haluan, että Nillan esteosaaminen on huippua, ja että omat ohjaustaitoni ovat hyvät.  Mieleni on erittäin positiivinen tämän tavoitteen suhteen.  Tämän uuden tiedon ja ymmärryksen pohjalta lähdin rakentamaan treeniohjelmaa, myös tämän kesäkauden treeniryhmälleni, joka koostuu kilpailevista ja kilpailuihin tähtäävistä koirakoista. Porukka on todella mukava ja motivoituneen oloinen, joten innolla seuraan minkälaisia tuloksia treenit tuottavat. Suuri vastuu on kuitenkin myös aina treenaajilla. Sanonnan mukaan: Opettaja voi aukaista ovia, mutta sinun on mentävä sisään itse.

Ykkössuosikkini ajatusten maailmassa on edelleen kuukauden ajatuksena lähes koko vuoden esillä ollut:

Every problem has in it the seeds of its own solution.
If you don’t have any problems, you don’t get any seeds.
-Norman Vincent Peale

Vapaasti suomennettuna: Jokaisessa ongelmassa on siemeniä sen ratkaisemiseksi. Jos sinulla ei ole mitään ongelmia, et saa yhtään siemeniä.

Mukavaa treenikesää!

Kommentit (0)

By Jenna, 24/04/2010

Blogin päivitystahti on hiljalleen vauhdittumassa, mikä on selvä merkki kesäkauden alusta ja kesän lähestymisestä!

Eilinen oli puuhaperjantai,  jonka ohjelmaan kuului treeniä Tupoksella. Tunti alkoi 22 esteen radalla. Hienosti vedätettiin Nillan kanssa nolla aina esteelle numero 17 asti. Siinä tökkäsi kun en malttanut ohjata loppuun asti vaikeassa pujoviennissä. Oikean aloitusvälin näköesteenä oli putki, joten tuo vaati koiralta hyvää “aloituksen löytämistä mistä vain” . Nämä jutut ovat yleensäkkin Nillan vahvuuksia, mutta nyt oli uudenlainen tilanne, jota ei olla treetattu. Entä jos ohjaa koiraa oikeaan suuntaan kertoen, että tuolta puolelta aloitetaan pujottelu ja koiran täytyy rohkeasti hakeutua kohti keppejä ja koko rivistön esiintullessa kaivaa oikea aloitusväli. Jännää! Tässäpä taas treeni-idea kesäksi! Nytkin tuli jo onnistuminen, joten siitä on hyvä jatkaa. Muuten taiteilimme radan puhtaasti loppuun.

Toinen päivän the juttu oli sokkari ja eritoten takaakierto-sokkari. Yhdellä aidalla tehtäessä minulta tuli jostain selkärangasta jaakotus, no onneksi on silmäpari vahtimassa, joten tulipa sekin heti korjattua. Ratapätkiin upotettuna kyseinen ohjauskuvio luisti kuin rasvattu! Kaikki liikkeet kohdillaan ja ajallaan tip top.

Haastavin kohta Nillalle oli treenissä lähtöön jatto pitkän suoran putken ja kahden aidan taakse. Eipä ole meidän lähtöönjättötreeni ihan vielä noin pitkällä, joten Nillaa pidettiin kiinni. Käytössä oli tavallaan takaetupalkkaus Lähdössä palkka oli koiran seläntakana. Koiran piti edetä putki ja kaksihyppyä ja palata samaa reittiä takaisin kohti palkkaansaa. Käännös toisella hypyllä tehtiin sokkarilla.  Jostain syystä Nillalla ei oikein raksuttanut, ehkäpä tuo “takaetupalkkaus” vaati treeniä. Nilla ei noin kirjaimellisesti ole ennen joutunut palkastaan poispäin esteille menemään ja sen jälkeen saanutkin palata samaa reittiä palkalle.

Yleisesti ottaen kontaktit olivat jälleen hyviä. Yksi puomin alastulo oli vähän ruma, vaikka osuikin. Sen jälkeen tehtiin pari onnistunutta toistoa. Tästä päästäänkin sitten sujuvasti ajassa taaksepäin viimeisimpiin maneesitreeneihin. Vahvistimme putken suorittamista, vaikka minä teen takaaleikkauksen liikkuen eri suuntaan, mitä koira. Tuostapa huomasin, että Nillan putki on vahvimmillaan, kun minä juoksen suurin piirtein Nillan etenemissuunnan mukaisesti, heti kun oma liikkeeni suunta siitä radikaalisti poikkeaa, tulee ongelmia. Nyt pääsimme palkkaamaan Nillaa hyvin varmasta putken suorittamisesta hällä väliä sillä missä kohti itse olin menossa takaaleikkaukseni kanssa. Kiitos Jossulle!

Itsenäisesti treenasin KEINUA! Oli hyvin epätodellinen olo, kun muutaman hyvän alastulon vahvistuksen jälkeen ohjasin Nillaa keskeltä kenttää ensin suorittamaan toisessa laidassa maneesia olleet kaksi hyppyä ja sen jälkeen lähetin sen suorittamaan itsenäisesti keinun. Välimatkaa oli noin kymmenen metriä.  Se onnistui ja onnistui uudelleenkin, joten mikään ihme sattuma se ei ollut. En voi kirjoittaa muuta kuin JEE! Tähän voisi laittaa sellaisen voiton tanssia tanssivan hymiön

Siinäpä pääpiirtessään meidän reenit. Nyt meillä on Nillan kanssa käynnissä hiljaisempi treenikausi, mutta  kunhan esteet muuttavat käpikselle, aloitamme kesäkauden treeniohjelman. Muutaman startin saatamme käydä kesäkuussa, mutta varsinainen kisakausi taitaa meillä tänä vuonna alkaa vasta heinäkuussa. Ornella viettelee luonnollisesti mammalomaa, eikä comebackin ajankohdasta ole vielä haisuakaan. Mukavaa kevättä kaikille

Kommentit (0)

By Jenna, 08/04/2010

Agilitya!

Pääsiäinen alkoi mukavasti perjantai-iltana Tupoksella Minnan opissa. Pitkä tauko on ollut ja tällä kertaa se tuli esille pienen alkutahmeuden muodossa. Nillalla oli vauhti hitaampaa mitä normaalisti ja itselläni oli ensimmäisissä kiekuroissa pientä tahkontaa. Treeni koostui lähinnä ohjausharjoituksista, jotka sisälsivät ainakin sylkkäriä, takaakiertoa, niisto-sokkarin, jenkkihyppyä,  sokkaria, ihmisnuolta ja leijeröintiä. Todella mukavat treenit! Kaikki kontaktisuoritukset olivat hyviä ja kepeillä oli kiva draivi. Positiivista palautetta tuli sujuvuudesta ja liikkumisestani eri ohjaustekniikoissa. Enää ei ollut jarrailua ja odottelua, vaan jalat kipittivät ja kroppa ohjasi. Kotiläksynä nyt Nillan irtoaminen esteille reilusti ja kaukaa. Nyt kun Nilla on hanskassa niin irtoaminen on vähän heikentynyt. Tavoitteena onkin pitää tasapaino hallittavuuden ja irtoamisen välillä.

Treenien vetoa

Sunnuntai-ilta meni maneesilla treenejä vetäen. Olin valinnut tehtäväksi yhden tämän vuotisista Anne Saviojan 3 luokan radoista porukalle treenipohjaksi.  Molemmat ryhmät kokoontuivat yhtäaikaa, jotta treeni saatiin pidettyä sujuvasti. Rata tehtiin kahdessa pätkässä olipa kyseessä sitten mölli tai jo pitempään kilpaillut. Tosi hienoja pätkiä näin kaiken tasoisilta koirakoilta ja oikein leuhkankin  näköistä menoa oli Hieman kun patistaa kokeilemaan niitä ei niin tuttuja ohjauskuvioita ja uskaltamaan liikkua niin meno muuttuu ja oppiminen tehostuu. Mitä laajempi työkalupakki, sitä helpompaa on suorittaa kinkkisemmätkin kiemurat!

Kakkuja

Vaikka tämä ei mikään leipomisblogi olekaan, niin on pakko hehkuttaa onnistuneita loihdintoja keittiön puolelta. Lauantaina loihdin pääsiäiskakun valmiiksi viemisiksi sunnuntain pääsiäispäivälliselle ja maanantai-aamuna oli vuorossa erikoisemman ja monivaiheisemman Baileys juustokakun valmistus illalliselle, jonka valmistin. Siinäpä se päivä meni aika lailla kokatessa. Olipas melko herkuttelua!

Silmän ruokaa:

Kommentit (0)

By Jenna, 02/03/2010

Mitä käy kun vannoutuneelle pikkupilsneriohjaajalle laitetaan käsiin cardigani ja rotikka? No ei kovinkaan hullusti. Kyllä siinä onnistuttiin ja sitten välillä epäonnistuttiin, mutta eikö se treenaaminen ole juuri sitä. Jos vain onnistuu niin ei opi läheskään niin paljon uutta! Kun makaa maassa törmäyskurssin jälkeen, tietää, että ei kääntänyt tarpeeksi hyvin ja ajoissa Joskus toisen koira/koirat voi opettaa yhtenä treenikertana enemmän mitä omalta koiralta oppii kymmenkertaisella treenimäärällä. Kiitos Jossulle koiralainasta!

Sitten juoksupäivitystä. Ornella on aloittanut juoksun ja lähteekin pian astutettavaksi. Pipsalla kaikki tulevan juoksun merkit, mutta ei ole vielä aloittanut. Siispä odotellaan vielä vähän lisää. Jospa se Pipsakin kohta juoksisi…

Kommentit (0)

By Jenna, 15/02/2010

13.02 oli nuoren tulokkaan vuoro loistaa näillä pienillä, mutta hienoilla saavutuksilla:

Raahen koirakerhon Vuoden Harrastuskoira 2009 & Vuoden Agilitykoira 2009

Ornella seurasi “isosiskonsa” Nillan jalanjälkiä heti kisauransa alussa. Nillalla oli nimittäin Vuoden Harrastuskoira -kiertopalkinto viime vuonna ja Vuoden Agilitykoira -kiertopalkinto toissa vuonna. Nyt Nilla sijoittui Vuoden Koira -kilpailuissa hiljaisemman kisavuoden jälkeen neljänneksi.

Samana päivänä Ornella kisasi Oulussa yhden hyppäristartin saaden nollatuloksen sijoituksella 2. Ornellaa oli kerrassaan ihana ohjata ja radassa oli sopivasti haasteita. Nillan kanssa teimme hyllyn, mutta sen ansiosta sain monen monta uutta treeni-ideaa!

Suuri kiitos Ornellan kasvattajalle Margitille, että hän on Suomeen suonut tämän maan mainion arjen piristäjän ja Katjalle, että antoi minulle sijoitukseen tämän ihanan energiapakkauksen.