Paikalla-olo keväällä 2009 (kuva E.R.)
Yllä olevassa otoksessa Nilla harjoittelee paikalla-oloa ilman esteitä ja ohjaaja on 15 metrin päässä seisomassa. Etutassut ovat liimattuna maassa, kuten takapuolikin ja ilme on keskittynyt.
Lähtötilanne kisoissa syksyllä 2008
Tässä kuvassa taasen keskustelemme parhaillaan tarvitseeko Nillan ottaa huomioon mielipiteitäni estejärjestyksestä. Käteni ei suinkaan yritä painaa Nillaa istumaan vaan pitää huolen ettei koira sinkoudu radalle ennen aikojaan. Nilla taasen jo “piirtelee sotasuunnitelmaa” mielessään :vink:
Ongelmat on tehty ratkaistaviksi ja niistä opitaan. Tätä ongelmaa olen ratkonut kaksi ja puolivuotta. Välillä on ollut vähemmän aktiivisia kausia siitä syystä, että oikeaa ratkaisua ei oikeasti ole löytynyt. Treenattu on. Tämä pikku probleema ei tosiaankaan ole koiran vika, vaan ihan omani. En ole ollut tarpeeksi taitava opettamaan superkiihkoisaa kääpiöpinseriä, joka tekee kaiken osaamansa antaumuksella ja vähän ylikin, istumaan paikallaan suuren suurten häiriöiden alla. Omassa opetustaidossani on ollut suuren suuria vikakohtia, jotka nyt ymmärrän.
Eilen pääsin Nillan kanssa Tupostelemaan lämpimään halliin ja treenistä näkyi jo tuloksia. Harjoitus, jossa koira jätettiin istumaan hypyn taakse ja ohjaaja siirtyi sivusuunnaassa koirasta poispäin ja lähetti koiran hypylle, onnistui kerran todella hyvin. Toki ympärillä oli myös paljon muita esteitä ja toinen koira treenamaassa, joten hieno suoritus Nillalta. Tietenkin tämän jälkeen menin tekemään loppupään harjoituksessa virheen vaatimalla Nillalta liian vaikeaa lähdössä oloa, joka sitten aiheutti ongelmia. Paikkasin virhettäni vielä juuri ennen tunnin loppua vahvistamalla todella paljon pelkkää istumista, kun toiset koirat olivat vielä esteillä.
Kotona vielä kertasin maltin, että draivin tasapainoista suhdetta ja jatkoin istumisen vahvistamista. Treenin lopuksi Nilla istui heti nätisti molemmat etutassut maassa, kun pyysin. Ympärillä oli useita häiriöitä. Korostan, että Nilla ei kyllästynyt vaikka oli juuri ollut treeneissä, vaan harjoitus kotona vietiin innolla loppuun. Itsestäni tuntui, että halusin saada tuon istumisen nätisti heti käskystä kuntoon ennen yöunia, sillä muuten seuraavalla treenikerralla olisi Tupoksella tekemäni virhe ollut huomattavasti hitaammin korjattavissa.Tämäkin projekti jatkuu. Innolla odotan tulevaa, mutta myös nautin ja otan kaiken opin irti tästä treeniprosessista kevään aikana.
Ornella on nyt treenannut kahdeksan päivää nenäkosketusta targettiin hyvällä menestyksellä.
Päivä 1 Targetti kädessä.
Päivä 6 Targetti kokonaan lattialla ensimmäistä kertaa.
Päivä 8 Käskysanan lisääminen. Nyt Ornella osaa hakeutua nenäkosketusasentoonsa minun edessä, takana ja molemmilla sivuilla. Itse seison, enkä enää istu lattialla vieressä ollenkaan.
Nyt pysyttelen päivän kahdeksan kaltaisessa vaiheessa kunnes Ornella sisäistää vihjeeni targettiasentoon. Seuraava vaihe on sitten nenäkosketuksen siirto meidän pienelle puomin alastulolle. Lisää raporttia kun siirrymme seuraavalle tasolle treenissä.
Päivän 4 treeniä: targetti kädessä (kuva: Janita Tokola)
BTW Nilla aloitti myös menestyksekkäästi nenäkosketuksen treenaamisen. Tulossa postaus Nillan läpimurrosta 
Ornellan kanssa olen naksutellut lähes siitä asti kun sain tämän ihmepakkauksen kotiini, siis Ornellan, vaikka onhan naksutinkin aikamoinen ihmeiden tekijä taikka sitten erittäin tieteellinen vekotin. Oma vähäinen tietotaito naksutinkouluttamisesta ja koiran oppimisen perusasioista kuitenkin aiheutti vähäisen klikkerin käytön. Nyt minusta tuntuu, että olen viimein oivaltanut tyhjentävästi kyseisen koulutusmenetelmän!
Tällä viikolla Ornella on jatkanut opiskeluaan nenäkosketus targettiin -aiheesta ja peruuttamisesta. Hömpöttelytemppuna olemme opiskelleet ahkerasti tossujen tassuihin laitoa 
On kerrassaan ihanaa katsoa kun Ornella tarjoaa osaamiaan asioita rohkeasti ja innokkaasti. Ikävä myöntää, mutta aiemmin kun avustin Ornellaa aina käsilla, että sanoilla ja tiukka pipo päässä asenteella “Nyt pitää tulla hyviä tuloksia sama mitä treenataan tai missä kisataan!“, jouduin kokemaan Ornellan sulkeutumisen kokonaan muutaman kerran. Nyt koiran oppimisen perussäännöistä satakertaa viisaampana ei koirissani ole epäilyksen hiventäkään treenatessa 
Seuraavat haasteet asetin itselleni saavutettavaksi seuraavaksi: Ornella - täydelliset kolme kontaktisuoritusta, Nilla - hyvät juoksukontaktit ja lähdössä istuminen. Aikarajaa en aseta, sillä tiedän, että treenaan joka tapauksessa säännöllisesti, kun minulla on käytössä tarvittavat välineet ja hyvä suunnitelma! Treenin tulokset tulevat näkyviin kun ovat tullakseen. Haastavinta tulee olemaan Nillan juoksukontaktien kanssa, sillä niissä ei ole mitään selkeää toimintakaavaa, toisin kuin Ornellan tulevissa kontakteissa. Toki bumperit ohjaavat rytmittämään alastulon niin, että tassut osuvat kontaktille ja yritän vahvistaa alas asti juoksemista parhaani mukaan. Täytyy vain ottaa selkeä sääntö, että pomppimiset ja syöksyt kontaktiesteillä kuuluvat ei kannattaviin tekoihin = niistä ei seuraa palkkaa. Jos tietää miten paljon Nilla rakastaa syömistä ja agilitya niin ymmärtää miten tärkeää Nillasta on saavuttaa palkka Lopuksi täytyy siteerata kuukauden ajatusta ja vanhaa sanontaa:
Nothing is impossible. Some things just take more time to achieve.
- Unknown
Violence begins where knowledge ends
Omat maailman parhaat muskelimimmini
Tänään olin myöhässä maneesilla pidetyistä treeneistä, koska tietenkin juuri tänään en varmistanut vielä ennen lähtöä tilannetta foorumilta. Ryhmät oli yhdistetty vähäisten treenaajien takia. Onni onnettomuudessa lähdin ajamaan Janitan kanssa kohti hallia ja pääsimme treenaamaan muiden lopetettua, sillä koirakehon aikaa oli vielä jäljellä.
Kääpiöiden putkiansat
Nillalla, että Ornellalla oli todellinen kisadraivi päällä. Oli huippua treenata, kun molemmat koirat pistivät parastaan Lyhemmän harjoituksen 4 takaakierto oli Ornellalle aluksi hieman haastava, sillä vauhti oli niin kova, että kaarrosta tuli aivan liikaa. Muutaman toiston jälkeen sain kutistettua liikeradan siivekettä nuolevaksi.
Omassa ohjauksessani oli todella hiomista erityistesti pidemmän harjoituksen 3- ja 8 hypyillä. Molemmat koirat meinasivat hermostua surkeaan ohjaamiseen, mutta onneksi sain hiottua ohjauksen kohdilleen. Treenin loputtua molemmilla kiitureilla oli edelleen palo radalle. Hyvä niin Näillä kääpiöillä on menohalu kohdallaan!
Musta salama
Eilen koin mieluisen yllätyksen, kun pääsin treenaamaan peruutuspaikalle Tupokseen. Treenikerta olikin jälleen kerran erittäin hyödyllinen. Nilla pääsi jatkamaan bumperin avulla juoksukontaktitreeniä ja saimme aivan uuden haasteen kevättalvelle. Lisäksi kerrattiin muutama päällejuoksu hypyillä. Kokonaisuudessaan treeni vei taas himpun verran eteenpäin ja voin olla tyytyväinen Nillan yritteliäisyyteen ja intoon oppia uutta.
Tarkemmin tarkasteltuna ohjaan Nillaa lähes poikkeuksesta edestä kontakteilla. Kuinkas sitten kävikään, kun ohjaaja laitettiinkin parkkiin puomin puoleen väliin ja koiran piti jatkaa täysiä eteen ja alas. Hups keikkaa! Nillalla jäikin käsijarru päälle ja vauhti hidastui pompahtelevaksi laukaksi, joka oli kuin rallattelua kukkaniityllä kauniina kesäpäivä konsanaan. No ei hätä ole tämän näköinen. Treenaamisesta se on vain kiinni. Nyt bumperin avulla voin treenata minkälaisia hienouksia tahansa.
Hyvin nukutun (vaikka ei niinkän pitkän) yön jälkeen idea kotiläksyn toteuttamisesta oli kristallin kirkkaana mielessäni. Ensitöikseni viritin pienen treenilaudan, joka yrittää esittää lyhyttä puomin alastuloa. Nillaa varten kyhäsin kotikutoisen bumperin ja Ornellaa varten otin targetin esille.
Ensimmäisen treenisession jälkeen voin todeta, että kyllä kannatti. Nyt voin tehdä niitä toistoja, joita molemmat kääpiöt kaipaavat oikeasta kontaktin suoritustavasta. Miten se nyt menikään. “Jotta oppisi uuden asian niin, että se tulee selkärangasta, on tehtävä 1000 toistoa”, totesi eräs ratsastuksen opettaja. Itse kotiläksyyn voin paneutua, kun molemmat koirat ovat tottuneet menemään sohvaa vasten nostetun laudan täysiä ja innolla.
Kotiläksy itsessään oli opettaa Nilla kääntymään kontaktilta poispäin putkeen, vaikka minä olisin vasta kontaktiesteen puolessa välissä. Poispäinkäännön Nilla osaa, mutta putkiin kyseistä käskyä en ole ikinä ennen käyttänyt, saatika sitten antanut seuraavaa käskyä ollessani Nillan takana kontaktilla. Nyt on sitten aika siirtyä eteenpäin ja ottaa uusi haaste vastaan!
Kommentit (0) 
