Kisailua med Ornella
Kommentit (0) Huhhui! Opintojen parissa on pitänyt niin kiirettä, etten ole ehtinyt enkä jaksanut kirjoittaa sanaakaan kuulumisistamme. Nyt nautin ansaitusta syyslomasta Raahessa. Palataanpa ajassa taaksepäin Oulun koirakerhon syyskuun agilitykisoihin. Nillalla oli harmittavasti juoksu, joten alkuperäinen starttimäärä kutistui kahteen. Ornellan kanssa ensimmäinen startti menitodella putkeen ja täytyykin kiittää ystäviäni, jotka saapuivat paikanpäälle kannustamaan 
Rata oli Kari Jalosen hyppyrata, jonka me Ornellan kanssa suoritimme puhtaana alusta loppuun. Ajassakaan ei ollut moittimista, mutta toki parannettavaa vielä on (onneksi!). Tuloksena nolla sijoituksella 2/20. Voittajaan aikaeroa oli vain se 30 sadasosasekuntia, joten tiukka kisa. Agilityradalla ei yhteistyömme oikein enää toiminut yhtä saumattomasti. Liekkö vika ollut kuitenkin kartturin suunnitelmassa 
Syysloman aloitukseksi pyörähdin sunnuntaina Siilinjärvellä HU-PU:n kisoissa ensimmäistä kertaa. Puitteet olivat oikein mukavat! Ensimmäinen rata oli TR-kisa. Ornella toimi kyllä erittäin tyylikkäästi ja sain olla ylpeä vihreästä liitelijästäni 
Itselläni meni vain harmittavasti sormi suuhun yhdessä kohtaa rataa ja nopeasti etenevä Ornella ehti pompata yhden väärän esteen. Kokeneempi ohjaaja olisi rohkeasti vain pysynyt tiukkana ohjauksessaan. Tässäpä on minulla kehittymisen kohde, että pystyn itsevarmasti ohjaamaan “pelottavissakin” kohdissa. Jälleen tietää mitä treenata. Puomin kontakti oli kerrassaan niin upea, että olin kyllä todella tyytyväinen. Lisäksi kaikenmaailman itsenäiset tiukat käännökset hypyillä yms toimivat aikalailla moitteettomasti. Keppien eka väli imi hyvin ja Ornella eteni pujottelun hienosti tehtävänsä keskittyneenä. Sanoisinko, että hylystä huolimatta parhaita ratoja meiltä tähän mennessä.
Toinen rata oli myös agirata, mutta innostuin liikaa kikkailemaan puomin kanssa ja vadin Ornellalta liian itsenäistä suorittamista -> kontakti petti. Lisäksi radalta löytyi okseri tiukasta paikasta, johon Ornella rymisteli päälle. Toki itse jännitin okseria ja saatoin omalla viestinnälläni vaikeuttaa esteen suorittamista. Onneksi radassa oli jälleen hyviäkin pätkiä, eikä mitään katastrofaalista virhettä sattunut. Voin vain todeta, että lisää on treenattava, jotta mahdollisuudet pärjätä tiukemmassakin kisassa ovat paremmin käsillä. Jokainen sadasosasekunti merkitsi paljon.
Kolmas ja viimeinen rata oli hyppäri. Aluksi ajattelin, että aloitus radasta olisi kerta kaikkiaan mahdoton ja aivan kamala, sillä ensin otettiin suoralta vauhtia ja sitä seurasi todellinen peruutusjuoksun ja takaakiertojen taidonnäyte 
Muuten rata oli profiililtaan sujuva ja vauhdikas. Onnekseni ohjaussuunnitelmani oli toimiva. Tosin kolmannen perättäisen takaakierron jälkeen jolloin olin jälleen kerran peruuttamassa pois Ornellan tieltä olin jäädä koiran alle 
Peruutusjuoksutreeniä ohjaajalle! Siinä epäilemättä menetettiin aikaa. Muuten rata sujui hyvin ja Ornella irtosi mukavasti jopa yli viiden metrin päästä nollakulman putkeen. Työjako viimeisellä radalla oli oikea: minä kerroin ohjeita ja Ornella suoritti esteet itsenäisesti. Tuloksena oli hetken törmäyskurssista huolimatta 0 ja sijoitus 4/32. Kisa oli todella tiukka. Ornellan suoritusajan ero voittajaan oli 80 sadasosasekuntia. Jos en olisi ollut siinä yhdessä kohtaa Ornellan edessä niin… ja jos lehmät voisivat lentää No joka tapauksessa oli hienoa sijoittua noinkin hyvin noin kovassa porukassa Voittajanahan oli siis yksi Maajoukkuelaisistamme. Eija Berglundin radat olivat omaan makuuni jälleen kerran todella hyviä. Sopivasti haastetta ja vauhdikkuutta.
