Nettitikku tuli viimein ja jopa toimii, joten blogi aktivoituu jälleen 
Viime viikolla Ornella aloitti kaksi uutta lajia, sekä jäljen, että haun ja lisäksi olemme treenanneet esine-etsintää.
Jälki
Jälkeen Ornella syttyi todella hyvin ja vetää sen verran, että valjaat on pakko ostaa. Nyt kahden makupalajäljen jälkeen nenänkäyttö alkaa olla jo melko hyvää. Viimeisimmän jäljen pituus oli 10m.
Esine-etsintä
Esine-etsinnän alkeita Ornella aloitti jo 1,5 vuotta sitten, mutta sen kummemmin emme olleet ehtineet lajiin perehtyä. Viime torstaina Ornella pääsi pitkästä aikaa esine-etsintään. Paikkana oli verstas ja esineenä sukka. Hienosti Omppu muisti mitä sen pitää tehdä ja yritteliäisyyttä löytyi. Perjantaina treenasin sisätiloissa ja vahvistin esineen tuomista minulle. Ilokseni Ornella alkoi uusia haasteita saadessaan käyttää selvästi nenäänsä esineen löytämiseen!
Agility
Perjantaina Raaheen tultuani suuntasin illalla Käpikselle treenaamaan agiliitoa. Nillalla ja Ornellalla oli hyvä draivi päällä ja yhteistyö pelasi. Molemmat ottivat myös keinun kontaktin oikein mallikkaasti!
Toko
Tokoa Ornella on treenannut maanantaista torstaihin joka päivä. Seuraamisessa kontakti ja paikka on parantunut huomattavasti. Nyt vain pitää saada tarkkuutta lisää, mutta samalla pitää huolta, ettei viretila tai motivaatio laske. Häiriötreeniin täytyy myös alkaa panostaa.
Nyt kun minulla on jälleen läppärillä netti, voin alkaa taas kirjoittamaan viikottaisia tokopostauksia
Aina kaikki ei mene kisoissa putkeen. Kokkolan agikisoissa eilen koin yhden omista katastrofiradoistani. Mitä tekee Ornella? Kolme kauhukohtaa radalta: A) Sillä ei ole hajuakaan korrektista asennosta kontaktilla ja hyppää vieläpä aan alastulon yli B) Kun minä käännän koiraa oikeaan se kääntyy vasempaan C) Kun ohjaan tiukkaa käännöstä tai pyydän etenemään seuraavalle esteelle Ornella menee ohi esteestä 
Hrmistuneena vein kolmanneksi viimeisen esteen ohituksen jälkeen Ornellan pois radalta ja totesin, että se oli siinä. Ei enempää haahuilua kiitos. Ollakseni positiivinen täytyy ehdottomasti kehua Ornellan pujottelun aloituksia. Ne ovat itsenäisiä ja onnistuvat lähes mistä vain. Lisäksi lähdössä paikalla-olo on erittäin hyvässä kunnossa.
Toinen rata oli hyppäri ja tunnelin päässä näkyi valoa. Ornellan viretila oli jo aavistuksen parempi, mutta edelleen havaittavissa oli erittäin epäloogista menoa ottaen huomioon omat ohjausapuni. Lisäksi Ornella skippasi viimeisen keppivälin. Yhteistyö oli todella hakusessa.
Erikoinen vaihe menossa. Toisaalta kesäjuoksu oli vasta, kuten myös kisatauko, olemme kisanneet erittäin harvakseltaan, Ornellalla on havaittavissa pieniä valeraskauden merkkejä. Lääkkeksi lisään kisamäärää. Se toimi Nillan kanssa aikoinaan, kun N siirtyi nopeasti kolmosiin ja kisarutiini puuttui. Jospa Ornellakin syttyy taas kun pääsee vauhtiin. Kotona treeneissä on into 100 prosenttista, mutta olenkin viimeaikoina treenannut vain yksityiskohtia. Eiköhän me tämän vaiheen yli selvitä
Ensimmäinen viikko opiskeluja Kannuksessa on nyt takana. Ornella on nähnyt nyt ensimmäistä kertaa kunnolla mm. lehmiä, lampaita, traktoreita, joka päivä muita kuin oman lauman koiria ja koiraperäkärryn. Koiraperäkärryyn totuteltiin iltaisin rauhassa ja eipä tuo Ornella mitään siellä olosta välittänyt. Itse asiassa Ornella oli hauskaa 
Agiliidot on kuitattu kolmena iltana pikaisella keppi- ja aatreenillä. Tokoa taidettiin treenata kaikkina päivinä omatoimisesti mukavasti sinne tänne ripoteltuna.
Bloggailuja en ole viikolla päässyt harrastamaan, sillä tilaamaani nettitikkua ei ole vielä näkynyt…
Nillan mielestä tämän illan Tupostelut olivat parhaat ikinä. Nillalla oli niin hauskaa esteillä ja treenin jälkeen Nilla revitti rallia Femman kanssa
Olen nyt kahden päivän aikana opettanut Nillalle, että paikalla olo, rauhoittuminen ja pannasta kiinnipito, että härnäys on hauskaa. Nillapa taisi olla yhden muistutuksen jälkeen aivan hiljaa odottamassa omaa vuoroaan! Kun vuoro tuli ja sytytin Nillan opettamallani “alkuhärnäyksellä” huippusuoritustilaan, ei riemulla ja vauhdilla ollut rajaa Kaikista ihaninta on nähdä kun oma koira menee hurjalla draivilla ja sillä on oikeasti hauskaa! Tuohon hyvään suoritusmielentilaan ei kuitenkaan haukkuminen kuulu, vaan kaikki energia suunnataan esteisiin. Pari lipsahdusta äännähtelyssä taisi näin aluksi päästä, mutta muuten aivan mahtavaa menoa.
Continue reading 'So much fun!'»
Eivätpä päässeet ABC-ryhmäläiset vieläkään minusta, sillä tuurasin tänään Annea treenien vedossa Aabeeceeläiset tutustuivat siihen miten opetetaan koira ohittamaan putkensuu.
Pintaraapaisu ajatuksiini aiheesta:
Kun kisoissa koira “karkaa” “väärään” putkensuuhun, pitää kysyä itseltään: Ohjasinko sen sinne tai olenko ylipäätään opettanut koiraa ohittamaan ohjaajan näkövinkkelistä väärää putkensuuta (koirallehan ne mollemmat ovat mahdollisia sisään meno aukkoja, sillä koiralle ei voi ennen rataa kertoa, että “mene sitten sinne vasempaan päähän” 
). Jos vastaus on “Kyllä, olen opettanut. Sanon aina ei tai kiellän muuten kun koira menee sinne väärään päähän.”, se ei minun ajatusmaailmani mukaan ole olleenkaan koirankoulutusta, vaan pakottamista. Eli ajatellaan, että kun tarpeeksi monesti kiellän niin eiköhän se koira ala oppia. Kuitenkin poikkeuksetta kielto saa koiran motivaation yhteistyöhön ja kysyeisen esteen suorittamiseen laskemaan.
Minä lähestyn asiaa eri puolelta. Continue reading 'ABC: Positiivisesti putkeen'»
Kommentit (0) 
