- huolimattomuutta kerrakseen
Korjailtu ihme kukkasia, joita word pressi tähän viljeli. Tai sitten en vain osaa pelailla, noilla kirjoitusten väliaika tallenteilla 
Päivä alkoi valmistautumalla isoisoisän syntymäpäiville. Nivalaa kohti oli tarkoitus lähteä yhdeksältä aamulla. Aamukahvia juodessani keittiöstä kuului ihmettelyä:”Paljonko kello oikein on?”. Niinpä niin. Olinkin herännyt tuntia liian myöhään, eivätkä koirat olleet vielä saaneet aamunappuloitakaan. Kesäaika pääsi tekemään tepposet ja kiirehän siinä tuli, sillä Nivalasta piti ehtiä vielä Ruukkiin vetämään agilitytreenejä.
Matkalla syntymäpäiville alkoi mieletön räntäsade, vaikka juuri eilen oli kaunis auringonpaiste ja sulat tiet. Puheen aiheeksi sattui Murphyn laki ja sen historia. Hohhoi. Turvallisesti päästiin kuitenkin edes takaisin matkalla.
Kotiin saavuttua oli jälleen kiire. Sisällä odotti kolme jalkapallon pyöreää kääpiöpinseriä. Kääpiöt olivat jotenkin saaneet oven auki, jonka takana oli vetoketjullinen treenikassi ja sen sisällä pussi meheviä froliceja. Frolicit oli tietenkin syöty ja ympäri asuntoa oli pissitty. Voi kuinka mukavaa. Kuinkas ollakkaan hulinassa iso kaktuskin lennähti lattialle ja “kuoli” lopullisesti. Tokaisin vain:”Onko tämä sitä Murphyn lain toteutumista jossain määrin?”. Samalla pieni pelko alkoi kalvaa, että mitähän seuraavaksi tapahtuu, mutta pakolla työnsin kauhukuvat mielestäni.
Maneesilla treenit sujuivat mukavasti ja kun päivän agilitykiemurat olivat pulkassa, oli aika suunnata viimein takaisin kotia Raaheen syömään ja unten maille. Vaan enpäs päässyt maneesia kiertävän tien ensimmäistä mutkaa kauemmas kun auto lähti puskemaan kohti lumipenkkaa. Auto mateli väkisin kohti penkkaa kaikista yrityksistä huolimatta ja siinä sitä oltiin. Jumissa ja alla peilijää. Onneksi avuliaiden agilitaajien avulla saatiin auto viimein pois lumikasasta! Kiitos teille!
Matka kotiin oli vähintäänkin jännittävä. Edelleen tuntui, että auto lähtee alta hetkellä millä hyvänsä ja ohjaus ei pelitä. Tie oli totaalisen jäässä. Nyt huokaisen helpotuksesta ja toivon, että se kesäaika tuo tullessaan auringon paisteen ja sulat tiet 
JK Tämä blogi ei edes tunne käsitettä kesäaika
JK2 30.3 Yöllä sain sitten herätä siivoamaan oksennusta ja viedä sepukat ulos suurille tarpeilleen. Aamulla taas oksennuksen siivousta.
Viime viikolla Tupoksella Minnan agilityvalmennuksessa treenattiin muun muassa irtoamista loppusuoralla. Siitä löytyikin treenattavaa. Tavallinen niin sanotusti häiriötön kolmen aidan loppusuora sujuu ihan hyvin. Nyt kun oli tarkoitus ohjata takaa ja tyrkyllä aitasuoran vieressä oli ah niin mukava A-este. Sinnehän sitä aluksi kiidettiin. Toisaalta olin itse samalla puolella kuin A-este, joten sekin vaikutti. Silti jos Ornella osaisi varmasti eteen käskyn ei vaaraa väärille esteille ajautumisesta olisi. Häiriötreeni lisätty kesäkauden omatoimitreenattaviin.
Eilen työskentely aloitettiin kepeistä. Ornellan kanssa hiottiin irtoamista umpi- ja avokulmaan. Molemmat löytyvät, mutta tavoitteena on vieläkin imevämpi ja omatoimisempi irtoaminen. Lisäksi sivuetäisyyttä pystyy nyt lisäämään jo parilla tai jopa kolmella metrillä. Tosin jos keppien jälkeen on jokin hauska este tyrkyllä, vaatii viimeset välit lähempänä ohjausta. Siksipä aionkin kentällä treenata (kunhan esteet palaavat Käpikselle) sitten oikein kunnon häiriötreeniä. Kuten putki aivan kepeissä kiinni ja niin edelleen.
Kontaktien kertaus sujui ookoosti. Nyt voin namikipon avulla ottaa sivuetäisyyttä puomista ja A-esteestä niin paljon kuin tilaa riittää, mutta ilman kippoa ei vielä voi treenata tätä. Jälleen kesäkautta odotellessaa. Paitsi, että kesällä aloitan kyllä sata varmasti noiden juoksukontaktien uudelleen opettamisen. Nyt piha on niin jäässä etten voi kuvitellakkaan treenaavani jotain tuhatta ja sataa revittelyä laudan kanssa. Joten keskityn nyt kisoihin kun niitä alkaa kuukauden päästä olemaan ihan kiitettävästi.
Eilisen päivän pulma oli vauhdissa koiran sitominen ja ohjaaminen hyppäämään koira aidan takaa ohi viemällä ja sitten sylin kautta aidalle päästämällä niin, että koira kiertää toisen siivekkeen kautta takaisin luokseni. Tai jopa ehkä hieman back flap tyyliin sanoisinko. Vauhdissa en vain saanut sidottua Ornellaa oikealla tavalla. Onneksi valitsin tuohon aidalle tämän ohjauksen enkä tavallista takaakiertoa, sillä muuten en olisi saanut tietää tästä heikkoudesta. Treenasin tätä myös tänään kotona kahdella kääpiöaidalla tuolla kääpiökentällä ja alkoihan se sujumaan!
Nyt odotan malttamattomana, että pääsisin tekemään häiriötreeniä eri esteillä 
Kisailin Ornellan kanssa viikonloppuna kolmen startin verran. Lauantain A-kisassa olin suunnitelut ohjaukseni kyllä hyvin, mutta sitten tositilanteessa sorruin oletukseen, että kyllä se Ornella kääntyy. No kääntyhän se renkaalta jos sille kertoo, että käännytään. Siinä oli nolla nokan edessä ja minä ohjaan koiran suoraan putkeen kun olisi pitänyt kääntää aidalle. Turhapa siinä oli enää huudella koiraa. Hyllyksi meni. Kyllä teki mieli hakata päätä seinään. Miksi ihmeessä jätin ohjaamatta?
Sunnuntaina sitten teimme hienon ja nopean nollaradan… siis aina viimeiselle aidalle asti. Olin suunnitellut, että ohjaan Ornellan nokasta mutkaputkelta viimeiselle aidalle ja mitä teinkään??? Juoksin vain täysiä maalin ja jätin Ornellan selän taakse ja suorastaan ohjasin viimeisestä aidasta ohi. Jälleen teki mieli hakata päätä seinään. Niin nopea nolla oli alla ja piti väkisinkin ryssiä se. Aaargh. Kyllä sain hokea miellessäni viimeiselle radalle mennessä, jotta olisi parempi pitää se pää kylmänä niin kauan, että ollaan varmasti jo kaukana viimeisestä esteestä.
Noh viimeinen rata oli todella nopea ja sujuva nolla. Niin nopsasti pingottiin, jotta sillä ylsi luokan voittoon asti 
Nopeasti katsottuna Ornellan aika oli kaikista kokoluokista katsottuna kolmanneksi nopein. Jännittävää! Harmi vain, että sen edellisen radan viimeisen aidan ohitus vei tilaisuuden kolmosluokkaan nousulta siltä viikonlopulta. Ornella on nyt kuitenkin jälleen yhtä nollaa lähempänä kuninkuusluokkaa. Enää yksi ja se on siinä!
Kaikista ylpein olin kuitenkin Ornellan kepeistä. Viimeisellä radalla kepit olivat hyvin lähellä muuria ja sitä ennen oli vauhdikas hyppysuora. Ornella lukitsi kepit jo muurilla ja syöksyi suoraan pujotteluun! Aikas siistiä. Kannatti treenata ahkerasti
Ornella sai miljoonat kehut minulta. Todellinen kultakimpale ja aivan ihana koira työskennellä! Niin nopea ja innokkas, mutta silti niin nöyrä ja kuulolla. Myös tuomarin monet kehut kannustivat parantamaan omaa ohjaamista ja Ornellan taitoja entisestään. En malta odottaa kolmosluokkaan pääsyä
Nyt kun olen viimein päättänyt uskaltaa lähteä lähestymään Ornellan kontaktiopetusta uudelta näkökannalta, en malta odottaa lumien sulamista ja kesäkauden alkamista. Niimpä lähdin eilen pohjustamaan tulevaa työtä vahvistamalla Ornellan ymmärrystä naksutin koulutukseen. Naksutinta olen välillä käyttänyt vahvistamaan oikeaa käyttäytymistä puomin alastulolla, mutta se ei riitä. Kontaktit kyllä otetaan, mutta se vaatii reilua vauhdin hidastamista. Siksi hyvin pitkän harkannan jälkeen olen päättänyt aloittaa Ornellan puomin opettamisen alusta Silvia Trkmanin opetusmenetelmää käyttäen. Treenilauta on laitettu “tilaukseen” ja varsinaisen harjoittelun aion aloittaa ensi viikon maanantaina.
Miksi en sitten heti aloittanut Trkmanin menetelmällä? Ornella oli alussa niin ujo ja luulin, ettei siitä tulekkaan nopeaa tykittäjää. Lisäksi ajttelin, etten osaa opettaa sitä pitkän kaavan mukaan kun naksutinkoulutuskin oli minulle niin uusi asia. Aluksi yritin opettaa 2 on 2 off -suorituksen, mutta tajusin etten kokemattomana kilpailijana pysty muistamaan vaatia yhdeltä koiralta täysin eri tyyliä kuin muilta ohjattaviltani. Näin ollen siirryin juoksukontakteihin, mutta opetin targettien ja naksuttelun avulla. Tällä hetkellä kontakti toimii, mutta entä sitten kun Ornellan into agilityyn edelleen kasvaa? Nillan “varmat” juoksukontaktit pettivät täysin kun todellinen liekki lajiin ja kilpailemiseen syttyi. Tällä hetkellä joudun siis itse varmistamaan edestä joka ikisen puomin alastulon. Välttääkseni Ornellan kanssa alun helpoutteen tuudittautumisen, aloitan tosi työskentelyn ennen kuin ongelmia tulee. Lisäksi nopeus on mielestäni tavoittelemisen arvoinen asia.
Ensi viikonlopun jälkeen on kuukauden tauko kisoista, joten käytän sen tehokkaasti uuden suorituksen treenamiseen. Katsotaan sitten miten homma lähtee rullaamaan ja saadaanko toivotunlaista tulosta aikaan. Kuukaudessa ei ihmeitä tehdä, eikä varmasti saada kontaktia valmiiksi, mutta onneksi Ornella on ehdollistunut naksuttimelle hyvin, juostakkin se osaa pomppimatta ja rakastaa vauhtia. Lähtökohdat ovat siis melko hyvät. Mielenkiinnolla odotan tulevaa.
Kommentit (0) 
