Kommentit (0)

By Jenna, 30/01/2009

Eilen treenattiin Tupoksella mm. irtoamista ja ohjaamista.Ornellan keinusuoritukset olivat hyviä ja Aallekkin oli tullut huolellisuutta lisää. Olen jokseenkin yllättänyt, että Ornellan kanssa treenit sujuivat näinkin hiljaisesti ja keskittyneesti Kakarahan alkaa vaikuttaa aikuiselta koiralta! Itselläni ikävä kyllä tahtoo tuo pää aina välillä väittää, etten ehdi jonnekkin tai en luota tarpeeksi Ornellaan esimerkiksi lähetyksissä. Täytyy vain saada varmuutta treenamalla näitä asioita. Kepeistä on muuten löytynyt nyt vienti, joka on minulle melko vaikea ja Ornellalle uusi. Toivottavasti sunnuntaina päästään hiomaan keppejä ja kontakteja ennen seuraavia kisoja

Ilmoitin Ornellan OKK:n kisoihin sunnuntaille kahteen starttiin ja Nillan molemmille päiville. Mielenkiintoista päästä näkemään Ornellaa pitkästä aikaa radalla. Kehitystä olettaisin tapahtuneen.

Kommentit (0)

By Jenna, 27/01/2009

Viikonloppu meni taas vauhdilla. Oliko sitä edes ? Sunnuntaina oltiin tuttuun tapaan maneesilla treenamaassa. Nilla otti A:lle eri lähestymisiä ja putkia. Ornellan kanssa samat jutut plus tokoa. Ihan ookoosti meni häiriöt huomioon ottaen. Kapulankin kanssa toimi kivasti. Edistystä jälleen. Paikallaolotkin ovat muuten sekä agilityssä, että tokossa parantuneet!

Eilen sitten otin sisällä pari seurausta ja noutoa. Seuraus toimi kerrassaan mainiosti. Ehkä kääpiöpinserit foorumin tsemppi-video (joo olen vanhanaikainen, mikä lie juutuupista) tepsi. Itse saan hurjaa motivaatiota kun katson huippujen työskentelyä! Minulle tulee sellainen ahaa elämys:”Hei! Tuon voi tehdä noooinkin hyvin! Wau!” Ja samalla into testailla kuinka hyvin saan jonkun asian opetettua ajan kanssa kääpiöilleni kasvaa Korostaen kuitenkin sanoja ajan kanssa. Kukaan ei tuollaisia juttuja parilla treenikerralla opeta koiralleen, mikä lienee kuitenkin turha huomio *heh*…

Ja tuosta Onnelan noudosta… En muistanut ettei sitä edes ole alokasluokassa. No minkäs teet kun on näin vihreä tässä tokokilpailujen maailmassa Mutta onpa ainakin treenattu, jos joskus sinne avoihin asti (saatika sitten tokokisoihin) päästään. Ornella kyllä rakastaa noutamista, joten sen treenaus on vieläpä oikein virkistävää.

Ja nyt teen pahan virheen… viittaan suoraan otsikkoon. Mikä ihmeen laiskotus? No oman kunnon kohotus on näin alkuviikosta päässyt luisumaan. No huomenna sitten kunnon lenkille ja valoisaan aikaan!

Loppuun vielä linkki tuohon youtuben pätkään, jonka bongasin kääkköjen foorumilta  *klick*

Lisäys: Tuo yhdessä aiemmassa postauksessani mainitsema järkkäri saa nyt odottaa. Keksin hiluilleni toisen investointikohteen…

Kommentit (0)

By Jenna, 23/01/2009

Torstaina päästiin pitkästä aikaa Tupokselle treenaamaan. Poikkeuksellista tässä kerrassa oli se, että otin kaksi koiruutta matkaan. Kuten arvasin, laumassa on kiva keksiä kaikkea tyhmää. Siellä sitä sitten vuoron perään pidettiin marisijan ja puhisijan paikaa sillä välin kun toinen oli treenaamassa.

Aloitimme keppitreeneillä. Itselläni oli hieman ehtimis vaikeuksia, vaikka kuinka yritin pinkoa. Koirat eivät vain irronneet tarppeeksi kaukaa keppejä edeltävään putkeen. Nilla viisaana kuitenkin pelasti tilanteen hakemalla ensimmäisen kepivälin ihan itse vaikka minä olin toisella puolela keppäjä vasta tulossa ohjamaan Nilla kepeille Muutenkin Nillan kepit olivat tänään kivassa kunnossa.

Ornellan kanssa huomasi kokemattomuuden heti. Paljon selkeämmin saa vielä näyttää sisääntulot, mutta eipä me kyllä sylin kautta päästöjä ym. olla pahemmin treenailtukkaan. Minulle kaikista vaikeintan koko treenissä oli keppien lopussa vippaus. Minä olin kuin mikäkin pökkelö, jonka käsi ei taivu kaappaamaan koiraa selän takaa.

Eilen harjoittelimme myös koiran ohjaamista aidan yli pyööreäästi siivekkeen ympäri Eli ei kolmioita ei. Nillan kanssa homma on helppo nakki jos vain itse saa liikuttua tarpeeksi pyöreästi. Ornellan kanssa homma ei sitten ollutkaan niin simmpeli. Ornella on rungoltaan suhteessa huomattavasti Nillaa lyhyempi, kun taaseen Nillalla on taipuisa ja notkea lanneosa. Omppu siis hyppäsi kolmioita vaikka kuinka yritin. Edistystä saatiin toki aikaan, mutta tästä tuli oiva kotiläksy! Tätä aidalla sulavasti oikeaan suuntaan kääntymistä ja pyöreää ohjausta hiottiin myös maneesilla parisen viikkoa sitten ja kyllä huomasin, että harvalle se itsestään harjoittelematta tulee selkäytimeen.

Nillalle varmistin tänään joka ikisen puomin vain sivusta, en eteen menemällä. Ja hyvinhän nuo sujuivat. Viimeisessä harjoituksessa Nilla toimikin kuin ajataus. Kaikki meni nappiin. Ei moitteitta itselle, eikä koiralle. Ornella-maskotti teki tehtävänsä Ornellan kanssa menin viimeisen 11 esteen pätkän heti Nillan jälkeen. Ei tehty toista nappisuoritusta. Puomit olivat törkeitä, eikä Ornella ollut oikein hanskassa. Lopulta saatiin asiat palasissa onnistumaan jotenkin. Yhtä asiaa en vain ymmärrä. Miten en ole hoksannut, että tuolla minun puomitreenillä ei pahemmin ole tehoa kun makupalan ollessa targetilla hölkkäilen vain vierellä ja kun makupalaa ei alastulolla ole, juoksen tuli hännän alla varmistelemaan. Hohhoi. No onneksi tuli nyt esille tämäkin, niin päästään ehkä edistymään tällä saralla. Kyllä sitä voi olla sokea omalle harjoittelulleen

Jälkikäteen tuli vielä mieleen, että viimeisessä harjoituksessa ohjasin Ornellan Nillan tyyliin. Yhtä kuin juoksin täysiä, vedätin (siis yritin vedättää) ja innostin. Ei hyvä. Ornella menee juuri tuollaisesta ylikierroksille, mutta hyvää harjoitusta, sillä ellei mitään katastrofaalista tapahdu niin jonain kauniina päivänä nuo molemmat ovat samassa luokassa kisaamassa

Kommentit (0)

By Jenna, 20/01/2009

Jippii! Viimein pakkanen antoi periksi ja pääsimme treenaamaan. Sunnuntaina maneesilla Nilla kertasi miten puomin alastulokontakti otetaan siististi ja keppejä mentiin umpikulmasta. Puomi sujui nyt hyvin. Kepeillä tuli muutama viimeisen välin pujottelematta jättäminen, mutta onneksi sekin saatin korjattua. Intoa oli, mutta keskittyminen oli heikompi kuin yleensä. Juoksun pitäisi tulla vasta maaliskuussa, mutta joskus näitä ennakko vaikutuksia ja ailahteluja tulee. Lopuksi fiilistelimme ohjausharjoituksessa. Putkeen vientiä piti kuitenkin kerrata, sillä Nilla oli päättänyt itse kumpi suista on oikea

Nyt kun tämä ‘puomin alastulokontaktit kuntoon’ -projekti on käynnissä, myös Ornella kertasi eri tilanteissa kontaktia. Välissä jätin Ornellan viiden metrin päähän puomista istumaan ja kävelin itse ylösmenokontaktin kohdalle nähdäkseni kunnolla, miten kiituri sen ottaa. Vapautin Ornellan puomille, seurasin itse tassuja ja osuivathan ne suoraan keskelle pintaa. Houkuttimena toisessa päässä oli targetti, joten alastulon onnistuminen oli varmistettu jo valmiiksi.

Kepeillä otin myös umpikulman kertausta. Aloitin A:lta, jolta lähetin Ornellan hieman alkuun avustaen hakemaan sisäänmenon itse ja sehän onnistui hienosti! Pujotteluun saisi kyllä lisää nopeutta. En vain kauheasti uskalla laittaa vielä painetta Onnellalle, jotta suoritukset olisivat puhtaita. Lisää vielä varmuutta sisään menoon ja rytmiin, niin eiköhän sitten ole aika jo alkaa panostaa lisää aikaan.

Toisessa itsenäisessä pisteessä oli 90 asteen kulmassa kaksi aitaa, joista kakkoselta oli suora linja keinu - pussi suoralle. Aidoilla treenattiin vähän lähtöön jättöä ja haastavaa irtoamisti aidoille. Aitojen onnistuessa kaukaakin ohjaten siirryin keinun pariin. Ornella yritti myös keinulla mennä niin täysiä kuin jaloista lähtee ja liukui kenun puolesta välistä päähän asti ja pysähtyi kuin seinään odottamaan laskutumista. Ihan jees. Piti vain nyt todella vahvistaa sitä, että keinun päässä oikeasti pysähdytään ja maltetaan rauhassa odotella laskeutumista, ettei vaan kakara keksi, että lentämällä heti keinulta pois pääsee entistä nopeammin taas seuraavalle esteelle. Pussin suoritus oli aika hidas, joten jouduin vielä erikseen käymään tagetin kanssa hakemassa nopeutta ja parempaa tekniikkaa pussikankaan läpi juoksemiseen.

Ohjatussa ohjausharjoituksessa pääsin toden teolla nauttimaan Ornellan ohjauksessa. Harjoituksessa pääsi ohjaamaan keskeltä ja antaa koiran suorittaa esteitä ympärillä niin lujaa kuin koivista lähtee. Ornella kuulemma todella hassu kun se yrittä pinkoa kaikkensa, että se pääsisi lujempaa ja kun se hetkellisesti ei ole varma minne menään, niin se suuntaa vauhtia ylöspäin ponnahtelemalla Hauskaa oli. Toivottavasti saadaan samanlaisia fiiliksiä tulevissa kisoissakin!

Kommentit (0)

By Jenna, 15/01/2009

Aurinko paistoi tänään! Sain siis viimein kuvia auringon paisteessa. Kävin koirien kanssa pelloilla kävelemässä, eikä kirpeä pakkassää tuntunut missään (paitsi ehkä kurkussa, joka vaihteeksi yrittää tulla kipeäksi). Pipsa taisi olla ainoa, joka oli sitä mieltä, että lenkkeily -18 asteen pakkasella on hullun hommaa.

Kotimatkalla huomasin, että toinen lapasistani oli puonnut jonnekkin lähimetsään, jossa juuri tarvoimme. Katsahdin Ornellaan, joka tapitti minua tiukasti. Päässäni alkoi raksuttaa. Päästin Ornellan irti ja sanoin:”Etsi”. O ampaisi takaisin ylämäkeen mutkan taakse aukealle, josta olimme juuri tulleet. liikuin itse sivusuunnassa niin, että näin suoralle, jolle Ornella lähti.  Siellä Ornella juuri pysähtyi seisomaan lumesta pilkistävän lapasen viereen ja odotti käskyä minulta. Pyysin Ornella tuomaan lapasen. Sieltä se Omppuli, sitten tulla viipotti vuhdilla minun lapanen suussa. Minä siinä sitten vahvistin ja kannustin Ornellaa jatkamaan tuomista ihan vain kaiken varalta ja kehuin tuon monitoimikääkän kunnolla, sekä annoin vielä kuivatun kananpalan. Matka oli arviolta 40 metriä. Tuo koira on minulle todellinen kultakimpale! Suhteellisen harva kääkkä tuollaista taitaa ja vielä rakastaa sitä. Ornella antoi päivälle oikean extra piristysruiskeen.

Tuossa tuli siis tavallaan harjoiteltua oikeassa elämässä esine-etsinnän tapaista harjoitusta. Ja niin kuin alkeisopetuksessa olen tehnyt, Ornella toden näköisesti oli huomannut lapasen putoavan ja tiesi minne suuntaan lähteä. Lapanen oli kuitenkin sen verran syrjään puonnut, että todennäköisesti Ornella sai käyttää hajuaistiaan.

Kääntöpuoli tälle kirkkaalle pakkassäälle on se, ettei taaskaan ollut treenejä. Neljäs viikko treenaamatta… tai kuukausihan se on. Kotona ollaan kyllä harjoiteltu tokoa ja yhdellä aidalla kääntymistä. Huomasin tänään, että Ornella on jäykkä oikeasta kyljestä, joten pidin koko poppoolle hieronta ja venyttely -hetken.

Lisää kuvia pellolta

Kaikki kuvat on otettu käsisäädöillä kikkaillen. Mielestäni tuon Canon 1000D:n automaattiasetuksilla ei tee juuri mitään… Kamera on muuten Janitan ja minä sitä ahkerasti lainailen kun en omaa omista. Haaveissa on laittaa itselleni Nikon D200.  On vaan aika hintava peli, joten jos sitten vaikka puolen vuoden taikka vuoden päästä sen hankkisi.