Koirien juoksun aikana ollaan puuhailtu agilityn sijasta tokoa ja vähän temppuiltu. Seuraavassa koostetta tokoiluista kuluneen viikon ajalta.
Ornella
Perusasento Aika jees. Olen saanut kitkettyä pikkukoirille tyypillistä vasemmalle päin nojautumista niin, että nyt Omppu istuu aikalailla suorassa. Pitäisi varmaan treenata peilin edessä, jotta näkee tarkasti asennon. Kontakti on hyvä ja kivan intensiivisen oloinen.
Edessä istuminen Aluksi ongelmana oli se, että Ornella jäi liian kauas istumaan. Palkkausta muuttamalla sain etäisyyden korjattua. Nyt uutena ongelmana se, että Ornella tulee eteen vinoon. Sivulle menon ennakointia. Täytyy tehdä roppakaupalla lisää onnistuneita toistoja ennen kuin liitän taas eteentuloa ja sivulle menoa yhteen.
Edestä sivulle tulo Noin 50% suorituksista tosi siistiä takapään käyttöä ja tarkkaa työskentelyä. Loput puolet taasen pomppimalla siirtymisiä 
Lisää vahvistusta siisteihin siirtymisiin kunhan ensin treenataan tuo eteen tulo takaisin suoraksi ja varmemmaksi.
Liikkeestä maahanmeno Olen treenannut liikkeestä mahanmenoa lisäämättä vielä omaa liikettäni mukaan. Eli maahan - vapautus - juoksentelua - maahan ja niin edelleen. Tosi hauska treeni 
Ahkeran perusasennon treenamisen tuloksena Ornella ei enää mielellään menisi vierelläni maahan, vaan istua napottaa tiukkana asennossa. Siispä nyt vaihteeksi sitten täytyy tehdä viereltäni maahanmenoja, jotta saadaan joku tasapaino tähän.
Seuraaminen vapaana Aluksi treenasin kontaktikävelyä ja siitä siirtymisiä normi seuraamiseen, sitten tein vähän imutuksia ja siihen sekoitin taas normiseuraamista. Lopputuloksena aikas kivaa työskentelyä. Paikka korrekti, kontakti intensiivinen ja ylipäätään sopivan innokasta seuraamista.
Nouto Treenattu kapulan/esineen suussa pitoa muuten vaan ja edessä ollen, kapula valmiina maassa+perusasento+nouto+eteen tulo -> palkka, perusasento+heitto+nouto+eteen tulo -> palkka. Noudot lyhyellä välimatkalla, jotta pääsen nopeammin palkitsemaan. Nyt en ole ollenkaan ottanut liikettä kokoinaisena, vaan keskityn palasiin.
Muuta Yleisesti ottaen nyt juoksun aikana Ornellan tokotyöskentely on ollut paljon parempaa. Pieni treenitauko on tehnyt taikansa.
Nilla on tehnyt seuraamisia, liikkeestä maahanmenoja ja sivulletuloa. Nillan draivi on aina kohdallaan ja nyt tarkkuuskin on parantunut. Ainoa varsinainen haaste on malttamattomuus. Malttia onkin treenailtu nyt säännöllisesti ainakin kuukauden päivät ja työ jatkuu.
Ornellan uusin temppu on laatikon avaaminen. Sen opettelussa onkin riittänyt hauskoja hetkiä Kahdessa treenikerrassa Ornella oppi avaamaan koko laatikon. Seuraavaksi opetellaan sulkeminen ja treenataan vähän lisää aukaisemista. Ehkäpä tästä kehkeytyy jonkunlainen temppukokonaisuus 
Mitä käy kun vannoutuneelle pikkupilsneriohjaajalle laitetaan käsiin cardigani ja rotikka? No ei kovinkaan hullusti. Kyllä siinä onnistuttiin ja sitten välillä epäonnistuttiin, mutta eikö se treenaaminen ole juuri sitä. Jos vain onnistuu niin ei opi läheskään niin paljon uutta! Kun makaa maassa törmäyskurssin jälkeen, tietää, että ei kääntänyt tarpeeksi hyvin ja ajoissa Joskus toisen koira/koirat voi opettaa yhtenä treenikertana enemmän mitä omalta koiralta oppii kymmenkertaisella treenimäärällä. Kiitos Jossulle koiralainasta!
Sitten juoksupäivitystä. Ornella on aloittanut juoksun ja lähteekin pian astutettavaksi. Pipsalla kaikki tulevan juoksun merkit, mutta ei ole vielä aloittanut. Siispä odotellaan vielä vähän lisää. Jospa se Pipsakin kohta juoksisi…
13.02 oli nuoren tulokkaan vuoro loistaa näillä pienillä, mutta hienoilla saavutuksilla:
Raahen koirakerhon Vuoden Harrastuskoira 2009 & Vuoden Agilitykoira 2009
Ornella seurasi “isosiskonsa” Nillan jalanjälkiä heti kisauransa alussa. Nillalla oli nimittäin Vuoden Harrastuskoira -kiertopalkinto viime vuonna ja Vuoden Agilitykoira -kiertopalkinto toissa vuonna. Nyt Nilla sijoittui Vuoden Koira -kilpailuissa hiljaisemman kisavuoden jälkeen neljänneksi.
Samana päivänä Ornella kisasi Oulussa yhden hyppäristartin saaden nollatuloksen sijoituksella 2. Ornellaa oli kerrassaan ihana ohjata ja radassa oli sopivasti haasteita. Nillan kanssa teimme hyllyn, mutta sen ansiosta sain monen monta uutta treeni-ideaa!
Suuri kiitos Ornellan kasvattajalle Margitille, että hän on Suomeen suonut tämän maan mainion arjen piristäjän ja Katjalle, että antoi minulle sijoitukseen tämän ihanan energiapakkauksen.
Maanantaina koin elämäni tehokkaimman treenisession Ornellan kanssa. Kuin salama kirkkaalta taivaalta tajusin, että haastavan opettelun vastineeksi täytyy tehdä välillä jotain helppoa ja runsaasti palkitsevaa. Tai no ehkä tarkemmin ottaen tuo ymmärrys tehokkaan treenin rakentamiseen vaati 2 ja puolivuotta kisaamista, tai sitten 6 ja puolivuotta ensimmäisen oman koiran, sekä 3 vuotta toisen koirani kanssa koirankoulutuksen opiskelua Ai niin ja 1 vuoden siskon koiran kanssa treenamista. No aivan ensimmäinen oivallus tuli varmaankin -97 äitini kääpiöpinsereiden Millin ja Paronin aikaan, mutta en halua laskea niitä silloin tällöin puuhasteluja. Suurimman osan oivalluksista olen kuitenkin kokenut agilityn parissa viimeisen kahden vuoden aikana. Hauskaahan tässä agilityssa on se, että laji kehittyy koko ajan ja aina on uutta opittavaa.
Maanantai-illan treenissä pääsin Ornellan kanssa seitsemän esteen ratapätkään, jossa puomille tultiin vauhdilla ja sen jälkeen 90 asteen käännös umpikulmaan kepeille. Targettiasento löytyi heti ja vauhtiakin alkoi olla. Koko treenin aikana sain läpikäytyä nenäkosketuksen kaikille kontaktiesteille. Vaikein este on A-este, mutta toistojen myötä varmuus ja nopeus lisääntyvät. Ornellan kanssa olen oikeastaan hieman muokannut alkuperäistä opetusohjelmaa, sillä tajusin, että en voi edetä uudelleen koulutuksessa aivan samalla tavalla mitä “tuoreen” koiran kanssa tekisin. Aiemmin Ornellan on täytynyt vain pysähtyä kontaktille (ei 2o2o asentoon), joten luonnollisesti kokonaisuudessa 1/10 suorituksista oli vielä pysähdyksiä ja 5/10 suorituksissa hidas lähestyminen nenäkosketusasentoon. Nopeiden suoritusten osuus oli siis 40%. Voimakkaiden vahvisteiden ansiosta kuitenkin nopeiden suoritusten osuus kasvaa ja kasvaa. Edellisellä kerralla hallissa nopeita suorituksia oli ehkä 10%. Jep, siitä treenistä olisi voinut tehdä äläikinäteenäin -opetusvideon.
Tänään otin kotona yhteensä kahdeksan toistoa puomin leikkialastulolla. 6/8 suorituksesta olivat nopeita eli se tekee 75%. Kotona tietenkin onnistumisprosentti on suurempi vähäisempien häiriöiden takia. En ole suinkaan tässä vertailussa kompastumassa mihinkään kylläsekotonaosaa -ilmiöön. Häiriötreeni on kaiken A ja O. Kohta sitä osataan yhtä hyvin kentilläkin
Kommentit (0) 
